Terapia

Sain vihdoinkin sen terapia-ajan. Ja toisenkin. Kolmas on perjantaina.

Mun terapeutti on nuori nainen, joka ei vastannut mun kysymykseen oliko se lakossa vai ei silloin kun lääkärien lakot olivat muutama kuukausi sitten tapetilla täällä päin. Siihen ei kuulemma saanut vastata. Mulla oli silloin päällä takki, joka on täynnä erilaisia protestipinssejä.

Me on tultu juttuun ihan hyvin. Multa on kyselty paljon asioita, siis ihan hirveästi. Koskaan mun terapiassakäyntiurani aikana ei ole kyselty noin paljoa. Terapeutti haluaa tietää mistä mun ongelmat johtuu. Se haluaa tietää millaista on olla minä. Se on myötätuntoinen, mutta asiallinen ihminen.

Joskus tuntuu, ettei se varmaan hirveästi pidä minusta. Olen mä sille jo kerran sanonut että sen kysymyksissä oli tahaton tahdittomuus. Tiesin ettei se tiennyt olevansa epäkohtelias. Se kysyi multa mikä mun nimi oli ennen kuin vaihdoin sen ja miksi vaihdoin nimeni siksi, joka se nyt on.

Sanoin että mä voin vastata sulle, mutta vastaisuuden varalle kannattaa kysyä ihmisten nimestä jotenkin toisin. Ei ole hyvien tapojen mukaista kysellä varsinkaan transihmisiltä heidän nimihistoriaansa.

Mä olen ollut julkisesti ulkona jo sen verran pitkään, mulla on hyvät tukiverkot ja olen sen verran paatunut ihminen, että se ei hirveästi minua hetkauta. Jos me, joille asialla ei ole hirveästi merkitystä, emme sano mitään, hävitys vain leviää.

Jos multa olisi kysytty samaa vielä jokunen vuosi sitten, en olisi varmaan enää mennyt terapiaan sen jälkeen. Ja jo sellaisten varalle on tärkeää että me kaikki katsomme vähän sen perään miten ihmiset kommunikoivat meidän kanssamme.

Terapiasta on tullut läksyjä, joita olen tehnyt. Minun piti esimerkiksi tehdä ihan hirveä biografia itsestäni: ei siitä mitä teen tai kuka olen, vaan siitä millaisia ihmissuhteita minulla on. Sen kirjoittaminen oli hankalaa ja työlästä, mutta kirjoittanen siitä jonkinlaisen version jos joskus jaksan. Alkuperäistä en viitsi laittaa kun siinä on nimiä ja ulkomaan kieltä.

Minun piti myös kirjoittaa ylös tavoitteitani, asioita joita haluan saada irti hoidosta. Ajatuksia siitä, mitä parantuminen merkitsee minulle. Näistäkin lisää myöhemmin.

Ensiviikolla vuorossa on ruokapäiväkirja. Niistä ei pääse ikinä eroon.