Tavoitteet

Mainitsin edellisessä postauksessa että mulle tuli kotitehtäväksi miettiä millaisia tavoitteita mulla on ja mitä se paraneminen sitten tarkoittaakaan. Kirjoitin näistä vähän vähemmän kielikapulaisen ja enemmän esteettisen kappaleen terapiamuistikirjaani, mutta tässä jonkinlainen versio.

• Elämänhallinta, eli se että elämässä on jonkinmoinen järjestys. Tasapaino. Se, että elämässä on tasapainossa työt ja huvit ja opiskelut ja syömiset ja liikunnat ja löhöämiset. Ei liikaa mitään ja tarpeeksi kaikkea. Tarpeelliset jutut tulisivat tehtyä. Ettei kaikesta hauskasta, palauttavasta, tai esimerkiksi vapaa-ajan viettämisestä tarvitsisi kokea hirveitä omantunnontuskia.
• Se, etteivät kaikki mahdolliset ja mahdottomat asiat huolettaisi jatkuvasti. 
• Terveellinen ruokavalio, joka ei tunnu vaikealta, kuormittavalta, tai väliaikaiselta. 
• Fyysinen aktiivisuus ja liikunta säännöllisenä osana normaalia elämää.
• Enemmän energiaa, ettei kaikki tekeminen tuntuisi hankalalta ja jopa mahdottomalta.

En tiedä kuinka paljon tuosta listasta on realistista tai epärealistista, enkä sitä miten itsekkäältä se vaikuttaa. Jälkeenpäin ajatellen se näyttää aika kammottavalta: miten hirveä ihminen minun pitää ollakaan, että haluan että elämä on juuri minulle helppoa, mukavaa, ja huoletonta. Ettei tarvitse tuntea pahaa mieltä kaikesta vähänkään siedettävästä.

Mutta samalla mä toivon että ihan jokaisella olisi elämä juuri sellaisessa kondiksessa kuin sen haluaa olevan. Ei kenenkään ole hyvä kärsiä. Eikä kenenkään ole hyvä kokea sitä, että oma pää laittaa kapuloita rattaisiin vielä sen kaiken lisäksi mitä normalisoitunut riistoyhteiskuntakin heittää niskaan.

Mä luulen että multa tullaan vielä kysymään miten mä haluan saavuttaa mun tavoitteet, ja mä luulen etten osaa vastata. Enkä mä tiedä mitä kukaan muukaan voi omaksi tai toisten hyväksi tehdä, muuta kuin parhaansa. Se ei tarkoita parasta, eikä aina edes kovin hääviä, vaan sitä minkä sillä hetkellä saa irti itsestään. Ja se määrä ja laatu vaihtelee ihan jatkuvasti.